28 yötä kaljaasissa

Seitsemän vuoden odotuksen jälkeen Tall Ship Race -kisa palasi Itämerelle!

Seitsemän vuotta sitten perinnepurjehduksen aloittaneena Tall Ship Race on jotain mitä on siis saanut odottaa. Ajattelin ottaa ilon irti kerralla nyt kun siihen oli mahdollisuus, ja olla mukana pidemmän pätkän: Helsinki - Klaipeda - Helsinki - Tallinna - Turku. Laivalla nukuttuja öitä tuli 28. Selvisin! Ja mukaan jäi kosolti hyvää mieltä, kokemuksia, uusia paikkoja & ihmisiä ja inspiraatiota.

Olin mukana reissussa Astridin ja Svanhildin miehistössä. Kolme viikkoa neljästä Astridilla, ja mielen virkistämiseksi Cruise in Company pätkän Helsingistä Tallinnaan Svanhildilla eli Svanculla. Astridilla olin kaksi viikkoa oman vahtini vahtipäällikkönä. On sanomattakin selvää, että monelle näin pitkä pätkä Tall Ship Racessä tulisi kalliiksi. Legeille osallistuminen ei monesti ole halpaa lystiä, vaikka alle 25-vuotiaat pääsevätkin mukaan edullisemmin ja tarjolla on monia väyliä saada tukea osallistumiseen. Oman osallistumiseni mahdollisti monen vuoden kokemus näiden kahden laivan kansimiehenä, jolloin pääsin osallistumaan osana laivojen henkilökuntaa.

Astridia ajettiin kolmessa vahdissa, joilla oli kaikilla oma vahtipäällikkö. Lisäksi laivalla oli kapteeni ja perämies, jotka olivat vastuussa laivan ajamisesta navigointivahdissa olevien kanssa. Vahtipäälliköt vastasivat siitä, että tarvittavat ja halutut opetettavat asiat käytiin vahdin kanssa viikon aikana läpi, ja että vahtiin kuuluvat ovat kartalla siitä mitä heidän kuuluu milloinkin olla tekemässä. Lisäksi vahtipäälliköillä oli omat vastuualueensa: ruoka- eli provianttivastuu, siivousvastuu ja ohjelmavastuu (maissa TSR satamatapahtumien aikana). 

Reissun parasta antia mulle olivat omien rajojen koetteleminen ja uusien asioiden kokeminen. Vaikka oon kokenut Astridilla ja Svanculla jo monta reissua aiemminkin, tämä oli niistä sekä ajallisesti että matkallisesti kauimmas suuntautunut. Onhan siinä aina jotain jännää mennä vähän pidemmälle.

TSR tapahtumassa pääsin myös kokemaan laivojen välistä yhteisöllisyyttä uudella tavalla. Parhaiten tähän pääsi käsiksi menemällä juttelemaan muiden laivojen miehistön kanssa, luontevana jäänmurtajana pyydettiin laivaesittelyä, minkä toisen laivan miehistön jäsenenä usein saa vaikka kyljessä lukisikin ship closed. …juuri silloin miehistöllä saattaa olla myös paremmin aikaa jutella. Ja jatkossa samoihin naamoihin törmää moneen otteeseen miehistöparaatissa, iltajuhlissa… ja taas seuraavassa satamassa :)

Tall Ship Racen aikana HPP ja Helsingin Purjelaivakonttori toimivat John Nurmisen Säätiön lähettiläslaivoina. HPP:n puolelta tämä oli käytännössä jatkumoa sille, mitä HPP:n jäsenet Purjelaivakonttorin miehistössä ovat tehneet jo usean vuoden ajan: kasvissyöntiä ja jätteiden asianmukaista käsittelyä silloinkin, kun se ei ole helpointa. Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen, ja sen tila ei parane ilman että ihmiset meren valuma-alueella parantavat tapansa. Vaikka pallo on helppo heittää valuma-alueen suurten maiden kuten Puolan ja Venäjän suuntaan, tosiasia on että huomattava osa Itämeren rantaviivasta on osa Suomea. Saaristoisella rannikollamme vesi vaihtuu erityisen vähän, ja siksi myös mantereelta tulevilla ravinnevalumilla on paikallinen vaikutus: oman saaristomme rehevöityminen.

Tieto lisää tuskaa, ja toiminta vähentää sitä. Näin ollen söimme Astridilla koko neljän viikon ajan ns. itämeriruokavalion mukaan: paljon kasviksia ja kasvisproteiineja, vähän maitotuotteita eikä lainkaan lihaa. Verrattuna sekaruokavalioon tällaisessa ruokavaliossa laivalla on myös muita positiivisia puolia: tarvitsimme huomattavasti vähemmän jääkaappi- ja pakastintilaa, ja ostokset on helpompi tehdä edullisemmin! Lisäksi vain harvoin tarvitsee tehdä montaa eri kattilaa erikoisruokavalioille, tämä onkin merellä aaltojen keikutuksessa helppo kannustin.

- Hanna-Maria, Helsingin Perinnepurjehtijat ry:n varapuheenjohtaja